Opettajan perässä toistaminen, ulkoa opetteleminen, muistiin kirjoittaminen, tenttiin pänttääminen… kaikki nämä keinot ovat varmasti kaikille koulua käyneille tuttuja. Samalla kuitenkin nämä mallit jättävät taka-alalle oppilaan yksilöllisen oppimisen, joka on myös tärkeä osa oppimisprosessia.
Yksilöllinen oppiminen on tulevaisuuden oppimista
Yksilöllinen oppiminen on avainsana tulevaisuuden oppimismalleissa. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Aivan ensimmäiseksi on tähdennettävä, että yksilöllinen oppiminen ei tarkoita sitä, että oppilas saisi päättää, milloin, miten, miksi ja missä opiskelee. Yksilöllisen oppimisen tarkoituksena ei siis ole jättää oppilasta oman onnensa nojaan ja tätä kautta ”vahvistaa” opiskelijan oma-aloitteisuutta. Päinvastoin, yksilöllinen oppiminen on itsenäistä, mutta myös yhteisöllistä ja usein näiden molempien yhdistelmiä.
Suurien luokkien ja ryhmien heikkoutena on se, että kaikki oppilaat asetetaan usein samalle viivalle. Samasta ryhmästä voi kuitenkin löytyä useampia oppimisvaikeuksien kanssa painivia oppilaita, samalla tapaa kuin ryhmän sisällä voi olla yksi jos toinenkin tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivä oppilas. Siinä missä toinen oppii ääneen lukemalla, toinen kirjoittaa muistiin. Yksi on itsenäinen ja hakee tietoa oma-aloitteisesti, kun taas toinen tarvitsee ohjausta alusta loppuun.
Kun tavoitteena on yksilöllinen opetus, opettaja ei keskity koko luokan opettamiseen samaan aikaan ja samalla tavalla, vaan ottaa huomioon oppilaiden omat tarpeet. Usein oppilaat voivat opiskella myös itsenäisesti tai vertaisryhmässä. Mitä pienempiä opetysryhmät ovat, sitä tehokkaammin yksilöllinen oppiminen tapahtuu. Samalla muita perinteisempiä opetus- tai oppimismalleja ei kuitenkaan suljeta opetuksen ulkopuolelle.
Yksilöllinen oppiminen ei katso aikaa eikä paikkaa
Yksilöllistä oppimista ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Sen päämääränä on oppilaan omien vahvuuksien löytäminen ja niiden hyödyntäminen. Yksilöllisen oppimisen avainasemassa toimivat opiskelijan oma aktiivisuus, ryhmän ja opettajan välinen vuorovaikutus sekä teknologia.
Oppilaan menestystä ei mitata kouluarvosanojen vaan yleisen suoriutumisen perusteella. Jos oppilaan aktiivisuus ja oma-aloitteisuus on yleisesti ottaen hyvä, mutta kokeen arvosana kertoo jotain muuta, ei tämä automaattisesti tarkoita sitä, että oppimisprosessi on epäonnistunut.
Tärkeintä tulevaisuuden oppilaitoksissa on oppijoiden yksilöllisyyden ymmärtäminen ja hänen omien taitojen ja kykyjen löytäminen. Yhteiskunnan digitalisaatio ja teknologian mullistukset tulee myös ottaa oppimisessa huomioon. Opettajien on aktiivisesti kannustettava oppilaita löytämään omat tapansa oppia sekä tarjota heille työkaluja näiden tapojen kylvämiseen.